Creative Commons -lisenssiperheen nykyinen suometettu versio on edelleen 1.0. CC-lisenssiperheen 1.0-sarjassa on kuitenkin kolme vakavaa tunnettua bugia, joiden vuoksi kyseisten lisenssiversioiden käyttäminen on haitallista. On parempi käyttää geneeristä (amerikkalaista) 2.5-sarjaa.
English summary: The Finlandized version of the Creative Commons suite of licenses is still at 1.0. The 1.0 series of CC licenses has three serious known bugs: the licensor grants a warranty, the ShareAlike licenses are forward-incompatible, and the ShareAlike licenses are even incompatible with the 1.0 series licenses for other jurisdictions. For these reasons using the 1.0 series of licenses is harmful and it is better to use the generic (American) 2.5 series. I consider it harmful that Creative Commons continues to offer 1.0 licenses in their license selector for jurisdictions that don’t have ports of the 2.x licenses. IANAL. TINLA.
Kiisto: Tämän dokumentin kirjoittaja ei ole juristi. Koulutetun juristin neuvoja saa koulutetulta juristilta – yleensä maksua vastaan. Vastuu siirtyy lukijalle.
Creative Commons -lisenssiperhe on kokoelma lisenssejä, joiden avulla teoksen tekijä voi helposti myöntää teoksen vastaanottajalle enemmän oikeuksia, kuin mitä lain olettamasta seuraa. Lisenssiperhe on laadittu alunperin Yhdysvalloissa sikäläisen lain ja oikeuskäytännön mukaan. Creative Commons -järjestö näkee paikallisen oikeusjärjestelmän tietokoneen käyttöjärjestelmän kaltaisena alustana, jonka päällä lisenssi toimii kuten tietokone ohjelma tietyllä käyttöjärjestelmällä. Koska maailmassa on muitakin oikeusjärjestelmiä kuin amerikkalainen alusta, Creative Commons -lisenssejä on portattu muihin oikeusjärjestelmiin kuten Suomen oikeusjärjestelmään. Kyseessä ei siis ole pelkkä käännös suomen kielelle.
Creative Commons -lisenssiperheen 1.0-versio suometettiin vuonna 2003. Tämän jälkeen Yhdysvalloissa (ja muissa maissa) on edetty jo version 2.0 kautta versioon 2.5. Versio 3.0 on tekeillä.
Uusia versioita ei ole tehty syyttä. 1.0-sarjassa on ainakin kolme vakavaa bugia:
Lisenssin antaja myöntää vastikkeettoman takuun.
Sama lisenssi -lisenssikomponentin (ShareAlike) sisältävät lisenssit ovat epäyhteensopivia 2.0-, 2.5- ja 3.0-sarjojen kanssa.
Sama lisenssi -lisenssikomponentin (ShareAlike) sisältävät lisenssit ovat epäyhteensopivia jopa muiden maiden 1.0-sarjojen kanssa.
1.0-lisenssien kohdassa 5.a. sanotaan näin (lainaus CC-by 1.0 Finland -lisenssistä):
Tarjoamalla teoksen yleisön saataville tällä lisenssillä, Lisenssin antaja ilmoittaa ja vakuuttaa että hän parhaan ymmärryksensä mukaan ja kohtuullisissa määrin on varmistanut siitä että:
Lisenssin antajalla on kaikki oikeudet teokseen jotka ovat tarpeellisia tämän Lisenssin myöntämiseksi ja sen mukaisten oikeuksien lailliselle luovuttamiselle ilman että lisenssin saajalla on velvollisuutta maksaa rojalteja, pakollisia lisenssimaksuja, tai muita maksuja;
Teos ei loukkaa tekijänoikeutta, tavaramerkkiä, tekijänoikeuden lähioikeuksia, common law-oikeuksia tai muita oikeuksia joita kolmansilla on tai loukkaa yksityisyyttä, aiheuta muuta vahinkoa kolmansille tai loukkaa kunniaa.
Tämä on lisenssin antajan kannalta epäedullinen kohta. Suomessa ei voi paeta pakottavasta lainsäädännöstä johtuvaa vastuuta. Ei kuitenkaan ole järkevää mennä ottamaan mitään ylimääräistä vastuuta, ellei takuun myöntämisestä saa jotain merkittävää vastinetta. Creative Commons -lisenssin myöntäminen on ensisijaisesti yksipuolinen ylimääräisistä oikeuksista luopuminen. Vastineena on lähinnä se, että toinen osapuoli noudattaa lisenssin muodollisuuksia. Lisenssin antajan on järjetöntä myöntää takuita ennalta tuntemattomille tahoille ja lisätä siten omaa riskiään yli sen, mitä pakottavasta lainsäädännöstä johtuu.
Jo pelkästään tämän takia 1.0-lisenssisarjaa ei kannata käyttää. Tämä kohta herätti kritiikkiä CC-piireissä, ja takuukohta poistettiin jo versiossa 2.0 (eikä myöskään 2.5:ssa myönnetä takuuta).
Sama lisenssi -lisenssikomponentin (ShareAlike) edellyttää, että jälkiperäiset teokset (derivative works) lisensoidaan samalla lisenssillä kuin alkuperäinen teos. Useiden teosten yhdistäminen jälkiperäiseksi teokseksi on olennainen käyttötapaus. Tällöin kaikkien osateosten täytyy olla yhteensopivasti lisensoituja, jotta yhdistäminen jälkiperäiseksi teokseksi olisi laillista.
Luova yhteismaa (creative commons) on jälkiperäisen luovuuden kannalta sitä hyödyllisempi, mitä enemmän teosten yhdistelymahdollisuuksia yhteismaan teosverkosto tarjoaa. CC-by-sa 1.0 Finland rajaa CC-by-sa -lisenssin myöhemmillä versioilla lisensoidut teokset verkoston ulkopuolelle. Tai pikemminkin CC-by-sa 1.0 Finland rajaa itsensä ulos hyödyllisemmästä laajemmasta verkostosta.
Versiosta 2.0 lähtien CC-by-sa-lisenssit ovat sallineet jälkiperäisten teosten lisensoinnin myös uudemmalla CC-by-sa-lisenssin versiolla tai toisen maan CC-by-sa-lisenssillä, jolla on sama versionumero.
Yllä esitetyn vuoksi 1.0-sarjan Sama lisenssi -komponentti tekee jopa eri maiden CC-by-sa 1.0 -lisensseistä keskenään epäyhteensopivia. Tämä ongelma ratkaistiin vasta 2.0-sarjassa.
Yleisesti ottaen Creative Commonsin into lokalisoida lisenssejä on ongelmallinen siksi, ettei teoksen ymmärtämiseen tarvittavan kielen osaaminen ja teoksen luomismaan virallisisen kielen osaaminen ole välttämättä sama asia. Onhan aivan arkipäiväistä, että Suomen oikeusjärjestelmän piirissä luodaan esimerkiksi englanninkielisiä ja ruotsinkielisiä teoksia, jotka leviävät maailmalla englantia ja ruotsia ymmärtävien keskuuteen. Teosten vastaanottajat eivät kuitenkaan Suomen ulkopuolella tyypillisesti osaa lukea suomen kielellä laadittua lisenssiä. Creative Commonsin maailmankuvaan tuntuu kuuluvan se, että Suomessa suomenkielentaitoiset laativat suomenkielisiä teoksia toisille Suomessa oleville suomenkielentaitoisille, Tanskassa tanskankielentaitoiset laativat tanskankielisiä teoksia toisille Tanskassa oleville tanskankielentaitoisille jne.
Maailmahan ei toimi näin. Esimerkiksi valokuvat ovat yleensä luonnostaan kieliriippumattomia. Kieliriippuvaisia teoksia käännetään.
2.0-sarjasta lähtien CC-by-sa-lisenssi sallii eksplisiittisesti jälkiperäisten teosten lisensoinnin samannumeroisen lisenssin toisella maaversiolla, mikä ratkaisee ongelman käännösten osalta. Muuntamattomien valokuvien osalta ongelma ei tiukasti ottaen ratkea, ennen kuin valokuvaan tekee jonkin muutoksen, joka aiheuttaa jälkiperäisen teoksen syntymisen. Lisäksi lisenssit, joissa ei ole Sama lisenssi -komponenttia, eivät ekplisiittisesti salli maaversion vaihtamista, joten on uudelleenlisensoijan omalla vastuulla pitää huolta siitä, että uudelleenlisensointi on yhteensopiva alkuperäisen lisenssin kanssa.
Käytännössä tämä johtaa tilanteeseen, jossa teoksen lisenssi on virallisesti kirjoitettu jonkin kummallisen maan kummallisella virallisella kielellä, mutta muut uskovat lisenssiä lukematta, että lisenssin sisältö on käytännön kannalta sama kuin samannimisessä ja -numeroisessa omakielisessä tai englanninkielisessä versiossa. Oikeusjärjestelmäsovituksiin joudutaan suhtautumaan siis käytännössä kuin pelkkiin käännöksiin. Onko tämä sitten hyvä?
2.0-lisenssisarjan viivästymisen virallinen selitys oli se, että työ odotti tekijänoikeuslain muutosta, joka nykyisin tunnetaan Lex Karpelana. Creative Commonsin Suomen toiminnan vetäjä Herkko Hietanen kertoi 2006-04-06 Lasipalatsissa järjestetyssä tilaisuudessa, että 2.5-sarja on käännetty, mutta sitä ei julkaista vaan Suomessa aiotaan hypätä suoraan 3.0-sarjaan, kunhan se valmistuu.
Mielestäni on haitallista, että Creative Commons tarjoaa edelleen viallisiksi tunnettuja 1.0-lisenssejä lisenssivalintatyökalussaan. On perin harmillista, ettei suometettua 2.5-sarjaa ole julkaistu.
Suometettua 3.0-sarjaa odotellessa on mielestäni järkevämpää käyttää geneeristä (amerikkalaista englanninkielistä) 2.5-lisenssisarjaa kuin suometettua 1.0-sarjaa. Ethän halua myöntää ennalta tuntemattomille tahoille vastikkeetonta takuuta.
Suomen oikeusjärjestelmä on muotoseikkojen suhteen paljon sallivampi kuin esim. amerikkalainen järjestelmä, joten tahdonilmaus amerikkalaisin sanakääntein ei liene olennainen ongelma. Koska kyse ei ole kuluttajakaupasta, sopimusvapaus sallii lisenssin laatimisen millä tahansa kielellä. On vain tyhmää hyväksyä lisenssiä, jota ei itse ymmärrä. Tämä saattaa johtaa siihen, että joku, jolta puuttuu taito lukea englantia, ei uskalla harjoittaa lisenssin sallimia vapauksia. Tämä on kuitenkin pienempi paha kuin takuun myöntäminen.
Huom! Oletan tässä, että lisenssin antaja ymmärtää englanninkielisen lisenssin. Jos et itse osaa lukea englanninkielistä lisenssiä etkä onnistu saamaan apua sen ymmärtämisessä, tämä neuvo ei koske sinua! (Aina kannattaa opetella lukemaan englantia.)
Valitusta CC-lisenssistä riippumatta lisensointia koskevassa merkinnässä on syytä sanoa selvästi, millä nimenomaisella lisenssillä teos on lisensoitu – siis esim. näin: ”Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Attribution-ShareAlike 2.5 -lisenssillä.” tai ”This Work is licensed under the Creative Commons Attribution-ShareAlike 2.5 license.” Lisenssin nimi on syytä linkittää lisenssiin tai lisenssin URL kirjoittaa näkyviin. Erityisesti tulee välttää usein viljeltyä tapaa mainita Creative Commons sanomatta mistä lisenssistä on kyse (muutoin kuin ehkä linkkaamalla lisenssiin). Älä siis koskaan kirjoita: ”Tämä teos on lisensoitu Creative Commons -lisenssillä.” tai ”This work is licensed under a Creative Commons license.” Jo pelkästään Amerikan versioina Creative Commonsilla on tarjolla 26 lisenssiä tai lisenssinomaista valmistetta!
Nyt kun rupesin kirjoittamaan CC-lisenssien valitsemisesta, en malta olla käsittelemättä muita usein väärin ymmärrettyjä lisenssin valintaan vaikuttavia seikkoja, jotka eivät liity vain suometettuun 1.0-sarjaan.
Monesti luullaan, että Creative Commons -lisenssein lisensoidut teokset ovat vapaita siinä mielessä kuin vapaat ohjelmistot ovat vapaita. Yleisesti ottean näin ei ole, vaikka Creative Commons onkin onnistunut imemään positiivista brändimielikuvaa tästä väärinkäsityksestä.
Creative Commons -lisenssiperheen lisenssit vaihtelevat luonteeltaan olennaisesti. Creative Commons -lisensseistä vain CC-by ja CC-by-sa ovat perusluonteeltaan sellaisia, että niillä lisensoidut teokset voisivat olla vapaita siinä mielessä kuin vapaat ohjelmistot ovat vapaita. Yksityiskohtien vuoksi kuitenkin esim. Debian-projekti ei pidä edes näitä lisenssejä vapaina Debian Free Software Guidelinesin mielessä. On odotettavissa, että CC-by 3.0 ja CC-by-sa 3.0 muotoillaan siten, että Debian voi hyväksyä ne vapaiksi.
Huomionarvoista on myös se, että Free Software -liikkeeen isän Richard Stallmanin mielestä kaikkien teosten ei tarvitse olla yhtä vapaita kuin ohjelmistojen. Vaikka Stallmanin mielestä työkaluluontoisten teosten (tietokoneohjelmat, niiden dokumentaatio, sanakirjat yms.) muuttamisvapaus on tarpeen, hänen mielestään mielipidekirjoitusten ei tarvitse olla muiden muunneltavissa.
(Sivuhuomautus: Älä käytä CC-lisenssejä tietokoneohjelmien lisensointiin. Käytä ohjelmistoille tarkoituttuja ja ohjelmistokontekstissa hyvin ymmärrettyjä Free Software -lisenssejä. Vapaaksi tarkoitetulle ohjelmistolle on yleensä syytä valita lisenssi, joka on Free Software Foundationin mielestä vapaa, Debian-projektin mielestä vapaa ja Open Source Initiativen mielestä avoin.)
Toinen yleinen harhaluulo on se, että Ei kaupalliseen käyttöön (NC) -lisenssikomponentti estää WWW-sivujen kaupallisen käytön verrattuna tilanteeseen, jossa eksplisiittistä lisenssiä ei myönnetä. Tämä on käsitys on juridisessa mielessä täyttä huuhaata. Tosin NC-lisenssillä saattaa olla haluttu psyykkinen vaikutus, jos potentiaalinen teoksen käyttäjä on yhtä huonosti perillä asioista kuin lisenssin antaja.
Tekijänoikeuslain perusolettama on se, että kaikki tekijänoikeuslain sääntelemät toimet ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä. Lähtökohtaisesta kiellosta voidaan poiketa tekijänoikeudenhaltijan luvalla tai laissa säädetyn tekijänoikeuden rajoituksen nojalla. Creative Commons -lisenssit eivät koskaan kiellä sellaista, mikä on laissa sallittu. Creative Commons -lisenssit vain myöntävät ehdollisia lupia harjoittaa toimia, jotka on laissa lähtökohtaisesti kielletty. NC-lisenssikomponentti ei kiellä kaupallista käyttöä vaan sallii ei-kaupallisen käytön.
Laki sallii sitaattioikeuden kaupallisille toimijoille. NC-lisenssikomponentilla ei siis voi kieltää teoksen lainaamista sitaattioikeuden sallimassa laajuudessa kaupallisesti tuotetussa julkaisussa.
Lisäksi itse kunkin on syytä miettiä, onko NC-lisenssikomponentin käytölle hyvä syy. Onko muiden harjoittamasta kaupallisesta käytöstä haittaa? Jos esimerkiksi ihailee Free Software- tai Open Source -liikkeitä, on syytä huomata, että ne nimenomaan edellyttävät kaupallisen käytön sallimista ohjelmistolisensseissä. Ja kannattaako käyttää lisenssiehtoja, joiden soveltamista juuri kukaan ei ymmärrä? Keskipä teoksellesi muutama yhdistystoimintaan, opetuskäyttöön tai kolmannen osapuolen toimeksiantoon liittyvää käyttötapaus ja yritä ratkaista, ovatko ne sallittuja NC-lisenssikomponentin puitteissa. Vaikeaa, eikö? Itse asiassa ongelma on niin vaikea, etteivät edes Creative Commonsin omat juristit ylensä uskalla kertoa mielipiteitään tietyistä tapauksista.