6. syyskuuta 2021 hallitus ilmoitti strategiamuutoksesta, että SARS-CoV-2 -virusta vastaan tehdyistä suojautumistoimenpiteistä luovutaan, kun ”vähintään 80 prosenttia yli 12-vuotiaista on rokotettu kahteen kertaan tai heillä on ollut mahdollisuus ottaa molemmat rokoteannokset”.
Olennainen kysymys on, miksi hallitus katsoo voivansa toimia näin, ennen kuin alle 12-vuotiailla on ollut mahdollisuus ottaa kaksi rokoteannosta. Alle 12-vuotiaille ei ole myyntilupaa rokotteelle, mutta myyntilupa on odotettavissa suunnitteluhorisontin puitteissa ja ehkä hyvinkin pian. Tartuntatautilaissa ei ole ikärajaa, ja jotenkin kummasti Suomessa alle 12-vuotiaita ei suojata muuten: heille ei ole maskisuositusta, vaikka sellaisen voisi antaa vetoamalla WHO:n ohjeen harkinnanvaraiseen osaan, kouluihin ei ole hankittu HEPA-ilmanpuhdistimia, vaikka Saksassa on hankittu ja THL on laitteet tarkoitukseen kelpuuttanut, ja 3.-luokkalaisilta ja nuoremmilta etäopetus on erikseen kielletty lailla (perusopetuslaki 20a § 4 mom).
Strategia-asiakirjassa asiaa käsittelee vain seuraava kappale mallinnusosion lopussa sivulla 14 (kursivointi minun):
Pidemmällä aikavälillä täyden rokotusohjelman saaneet henkilöt voivat ylläpitää ja jatkaa tartuntaketjuja. Epidemiarypäät ovat kuitenkin todennäköisempiä alhaisen rokotuskattavuuden alueilla tai väestöryhmissä, kuten alle 12-vuotiailla lapsilla. On mahdollista ja jopa todennäköistä, että epidemian painopiste siirtyy monen muun viruksen tavoin yhä nuorempiin lapsiin. Tiedetään, että alle 12-vuotiaitten lasten (joiden rokottaminen ei tässä vaiheessa ole Euroopan Komission eri koronarokotteille myöntämien ehdollisten myyntilupien käyttöaiheiden mukaista) kohdalla akuutti infektio on pääasiallisesti lievä ja terveysvaikutuksiltaan ohimenevä. Epidemian jatkuessa laajamittaisen karanteenin käytön haitat lasten kehitykselle korostuvat, joten epidemian torjuntatoimien välttämättömyyden ja oikeasuhtaisuuden punninta on tehtävä toistuvasti uudelleen.
”Lievän” informaatiosisältö on ”keuhkokuumeeton” (WHO:n määritelmästä taulukko 2). Keuhkokuumeettomuus ei ole kokonaisuuden kannalta olennaisin asia. Paljon olennaisempaa on, onko terveysvaikutusten ohimenevyys totta. Sitähän ei voida edes tietää sellaisella aikavälillä, jolla esim. vyöruusu ilmaantuu vesirokkotartunnan seurauksena. Joka tapauksessa jo nyt on nähty aikuisilla Suomessakin tapauksia, joissa maaliskuussa 2020 alkaneet oireet eivät ole vieläkään loppuneet. (Vesirokosta THL:n ylilääkäri Tuija Leino, joka nykyään on koronamallinnusryhmässä, sanoi: ”Se on kuin arvanheitto – osa saa tavallisen vesirokon, osa saa vakavan taudin ja osa vielä jälkitaudit.”) ”Pääasiallisesti” on kepuli-ilmaus, joka voi tarkoittaa hyvin laajaa skaalaa todennäköisyyksiä, ja joka tapauksessa nyt sivuutetaan lapset, joilla arpa ei osu ”pääasialliseen”.
7. syyskuuta 2021 lähetin Sosiaali- ja terveysministeriön kirjaamoon seuraavan sähköpostin otsikolla ”Asiakirjapyyntö: SARS-CoV-2 -infektion vaikutusarvio alle 12-vuotiailla”:
STM:n laatimaksi merkityssä valtioneuvoston kanslian sivustolla julkaistussa asiakirjassa https://vnk.fi/documents/10616/25232448/Hybridistrategian+toimintasuunnitelma+4.0.+luonnos+6.9.2021.pdf/446884d4-13d4-68c4-fa25-9b684940aa04/Hybridistrategian+toimintasuunnitelma+4.0.+luonnos+6.9.2021.pdf?t=1630944929454 sanotaan sivulla 14:
”Tiedetään, että alle 12-vuotiaitten lasten ([…]) kohdalla akuutti infektio on pääasiallisesti lievä ja terveysvaikutuksiltaan ohimenevä.”
Lain viranomaisten toiminnan julkisuudesta nojalla pyydän ne asiakirjat, joista käy ilmi, mihin yllä mainitun asiakirjan laatijat perustavat väitteen ohimenevyyden osalta, ja josta käy ilmi, millaisiin todennäköisyyksiin sanalla ”pääasiallisesti” viitataan.
Katson, että toimintasuunnitelmaluonnoksen julkaisu valtioneuvoston kanslian sivustolla on osoitus asian valmistumisesta em. lain 6 §:n tarkoittamalla tavalla.
Katson, että pyyntöön tulee vastata maksuttomasti em. lain 34 §:n 1 momentin kohdan 3 perusteella.
Henri Sivonen
14. syyskuuta 2021, eli kiitettävästi lakisääteisen vastausajan puitteissa, sain seuraavan vastauksen:
Hyvä Henri Sivonen,
Kiitos kysymyksestä. Lasten ja nuorten koronavirustartunnoista löytyy lisää tietoa Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen sivuilta:
https://thl.fi/fi/-/lasten-ja-nuorten-koronasivut-paivitetty ja https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/ajankohtaista/ajankohtaista-koronaviruksesta-covid-19/lapset-ja-koronavirus
Ystävällisin terveisin,
Petra Metsälä
Erityisasiantuntija
Turvallisuus ja terveys -osasto (TUTO)
Sosiaali- ja terveysministeriö
(Henkilön puhelinnumero)
Jälkimmäisellä sivulla (Internet Archivessa) osiossa ”Mitä jälkitauteja ja seurauksia lasten ja nuorten koronavirusinfektioon voi liittyä?” mainitaan kotimaisiin määriin (eli onneksi tähän mennessä suppeaan dataan) viitaten:
Long covidin osalta viitataan ulkomaiseen dataan: Yhdistyneen kuningaskunnan tilastoviranoimaisen julkaisuun Short Report on Long Covid. Aluksi referoidaan lukuja, jotka ovat hämänneet Yleisradiotakin, ja joilla ei ole mitään relevanssia siihen, kuinka usein tartunnasta seuraa long covid, koska jakajana on lapsiväestön koko eikä tartunnan saaneen lapsiväestön koko. En edes lainaa kohtaa tähän, jotten tulisi levittäneeksi harhaanjohtavaa kohtaa. Sitten sanotaan varsinainen asia:
Lisäksi Isossa-Britanniassa tutkittiin koronavirukseen sopivia oireita saaneita lapsia ja nuoria, joilta oli otettu koronavirustesti. Heidän joukostaan yli neljä viikkoa kestäneistä oireista kertoi 4,4 % varmistetun koronavirusinfektion sairastaneista ja ja 0,9 % negatiivisiksi testatuista. Yli 8 viikkoa kestäviä oireita oli 1,8 %:lla varmistetun koronavirusinfektion sairastaneista.
Tuo 1,8% siis edustaa sellaista long covid -osuutta tartunnoista, etteivät oireet tutkimushetkellä olleet menneet ohi. Prosenttiluku on pienin lasten long covid -todennäköisyys, minkä olen vakavastiotettavissa lähteissä nähnyt. Miten sitä pitäisi luonnehtia? Lääkehaittavaikutuksille on vakioidut yleisyysadjektiivit. Jos SARS-CoV-2 -infektio olisi lääke ja long covid sen haittavaikutus, lasten long covidia pitäisi tuolla 1,8 prosentilla luonnehtia adjektiivilla ”yleinen”. (Lääkehaittavaikutusasteikkoon viittaaminen on erityisen relevanttia, jos strategian tausta-ajatus on suhtautua luonnoninfektioon rokotteen vaihtoehtona.)
Vastasin 14. syyskuuta 2021 seuraavaa (kirjoitusvirheineen). (Olin sen verran häkeltynyt saamastani vastauksesta, että epäkohteliaasti unohdin kiittää vastauksesta.)
Hyvä Petra Metsälä,
Onko siis tosiaan niin, ettei strategia-asiakirjan yhteiskunnallisesti kertakaikkisen merkityksellisen väitteen terveysvaikutusten ohimenevyydestä tueksi ole Sosiaali- ja terveysministeriössä käytetty muuta asiakirjatietopohjaa, kuin THL:n tiedotetta(!) ja THL:n kansantajuista sivua (ja Suomen omaa aineistoa laajemmasta aineistosta mahdollisesti tuon sivun yhtä(!) viitettä ulkomaiseen dataaan)? Järkyttävää!
Vastauksestanne ei ilmennyt selvästi, millaisiin todennäköisyyksiin sanalla ”pääasiallisesti” viitataan ohimenevyyden osalta erityisesti. Tuolla THL:n jälkimainitulla sivulla on vain yksi lähde lasten long covidin todennäköisyydelle aineistosta, joka on Suomen (onneksi) suppeaa aineistoa laajempi: Office for National Statistics Short Report on Long Covid. THL:n sivulla tuota raporttia on kuitenkin referoitu harhaanjohtavasti toistamalla raportin oma (Yleisradiotakin harhauttanut) harhaanjohtavuus mainitsemalla prosentteja, joissa jakajana on Yhdistyneen kuningaskunnan lapsiväestö. Sehän ei ole Suomen päätöksenteon kannalta merkityksellinen luku, vaan merkityksellistä on käyttää jakajana tartunnan saaneiden lasten lukumäärää. Jälkimmäisellä tavalla laskettu pienin mainittu prosentti on 1,8%, mikä on suurempi kuin esim. polion neuroinvasiivisuuden todennäköisyys 0,5%, jota yleisesti pidetään riittävänä syynä torjua poliota tehokkaasti – mukaan lukien lasten keskuudessa.
Mitä prosenttilukua STM:ssä on tarkoitettu, kun on väitetty terveysvaikutusten olevan ”pääasiallisesti” ohimeneviä?
Henri Sivonen
Päivitän tätä sivua, jos saan vastauksen.
Hallituksen esityksen eduskunnalle laiksi tartuntatautilain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta (HE 131/2021 vp) lasten oikeuksien arvioinnissa on viitattu lasten long covidin yleisyyden osalta mitä ilmeisimmin Short Report on Long Covidista peräisin oleviin prosentteihin, joissa jakajana on Yhdistyneen kuningaskunnan lapsiväestön koko eikä tartunnan saaneen lapsiväestön koko. Huomionarvoista on, että prosentteja on luonnehdittu prosentteina lapsiväestöstä eikä tartunnan saaneesta lapsiväestöstä, eli kyseessä ei ole se, että olisi poimittu väärät prosentit luullen niitä prosenteiksi tartunnan saaneista, vaan Suomen päätöksenteon kannalta epärelevantit prosentit on esitetty tietäen ne prosenteiksi lapsiväestöstä sen sijaan, että olisi esitetty saman lähteen Suomen päätöksenteolle relevantit prosentit.